WIP - Kiss
pastel painting

At first I made a sketch of the position of the horse. The owner wanted the portrait to show the deep bond they all had - the horse and the humans. (The horse is a Finnish coldblood horse - some might say it is a plain looking breed of horse, but others swear it is the best breed there is.) So I thought of positioning the horse very near them, protecting them with his body and gently pressing his head against the kissing couple.
But making the drawing was a bit of a puzzle - I took the arch of the neck from one photo, the profile of the horse from another, the eye from a third and the ears from a fourth picture. Then I had to calculate the proportion of the horse and the humans when they were put next to each other, so that they would look believable.

In the next picture I have transferred the drawing to the suede matboard and put the basic shadows, higlights and ground color on the horse.

On the third picture I have worked a bit on the young couple also. The young man´s hair was a bit of a problem as I had no reference photo of his hair - well, except one where he was holding a fish he had caught and his hair was hanging in front of his face :D I had to do the drawing according to the instructions of the girlfriend. The color of her shirt is red because she told me she wears the color often. And somehow his shirt just became blue. I first painted it darker, but the darker color was not very visible so I made it lighter.

In the end I added some green on the background. This portrait was to represent their relationship and the colour of green is the color of spring and summer and hope. That is why I chose to do this into a summer picture instead of winter as was the original plan. They had gone through some tough times - both people and the horse - and so I thought the symbolism of the green was all the more important.

The horse, Porne, was neglected and mistrusting of people, yearning for a deeper connection with some special human he could trust. And he got what he needed - Noora came into his life and slowly brought this lovely horse out of its shell. The sulking, mistrusting horse transformed with the methods of horse-whispering into a beautiful, loving and trusting creature. She and the horse could almost read each others minds. They rode together without bridle and saddle, the purpose of the riding being joy and mutual trust. And then Joni came into the picture and the horse accepted him also as a special friend he trusts. Their story is a true wonder of trust and love and I sincerely hope this painting reflects this, even if only a little.

***

WIP - Suudelma
pastellimaalaus

Ensin tein hevosen asennosta luonnoksen. Omistaja halusi, että kuva kertoisi siitä syvästä yhteydestä, joka heillä oli- niin ihmisillä keskenään kuin ihmisillä hevoseen. (Kyseessä on suomenhevonen, joka joidenkin mielestä on melko arkisen näköinen rotu, mutta toisten mielestä paras mahdollinen hevosrotu) Joten mieleeni tuli asettaa hevonen hyvin lähelle ihmisiään, suojaamaan heitä ruumiillaan ja painamaan päätään varovasti suutelevaa paria päin.
Mutta kuvan tekeminen olikin kuin palapelin tekemistä - otin kaulan kaaren yhdestä kuvasta, hevosen profiilin toisesta, silmän kolmannesta ja korvat neljännestä valokuvasta. Sitten minun piti laskea hevosen ja ihmisten väliset mittasuhteet, jotta ne näyttäisivät uskottavilta.

Seuraavassa kuvassa olen siirtänyt kuvan samettipohjalle ja maalannut perusvarjot, -valot ja hevosen pohjaväriä.

Kolmannessa kuvassa olen jo työstänyt hieman nuortapariakin. Nuoren miehen hiukset olivat hieman ongelmalliset tehdä, koska minulla ei ollut niistä lähdekuvaa - no, sitä kuvaa lukuunottamatta jossa hän piteli pyydystämäänsä kalaa hiukset kasvoillaan :D Minun piti tehdä piirros hänen tyttöystävänsä ohjeiden mukaisesti.
Tytön paidan väri on punainen, koska hän kertoi minulle pitävänsä punaisen värisiä vaatteita usein. Ja poikaystävän paidan väristä vain tuli sininen. Ensin maalasin sen tummemmaksi, mutta tumma väri ei näkynyt kovin hyvin. Siksi tein paidasta vaaleamman.

Lopuksi lisäsin vihreää taustalle. Kuvan tarkoitus oli kuvastaa heidän suhdettaan ja vihreä on kevään ja kesän ja toivon väri. Siitä syystä myös tein tästä kesäkuvan enkä talvikuvaa, kuten alunperin suunniteltiin. He olivat käyneet läpi vaikeita aikoja - niin ihmiset kuin hevonenkin - ja ajattelin että vihreän symbolisuus oli siksi sitäkin tärkeämpi.

Hevonen, Porne, oli hyljeksitty eikä luottanut ihmisiin ja kaipasi syvempää kontaktia ihmiseen, johon voisi luottaa. Ja hevonen sai toivomansa - Noora tuli sen elämään ja sai sen hitaasti ulos kuorestaan. Hapan, ihmisiin luottamaton hevonen muuttui hevoskuiskauksen metodein kauniiksi, rakastavaksi ja luottavaksi olennoksi. Tyttö ja hevonen pystyivät lähes lukemaan toistensa ajatukset. He ratsastivat ilman suitsia ja satulaa, ja ratsastuksen päämääränä oli ilo ja yhteinen luottamus. Ja sitten Joni ilmestyi ja hevonen hyväksyi hänet myös ystäväksi, johon voi luottaa. Heidän tarinansa on todellinen luottamuksen ja rakkauden ihme ja toivon todella, että tämä maalaus heijastaa tätä edes hiukan.

WIP - Kiss
reference photos

I got an interesting request for a portrait. Not just a horse but the horse together with his own humans who were kissing. The painting had to be done very quickly, in a week and there was no chance for me to go photograph the horse myself. I would have to use whatever photographs I would be given. Here are the pictures I used for the portrait. They were quite small and none of the pictures of the horse were in the exact position I was going to paint him. Also the kissing picture of the people there was only a snapshot taken with a mobile phone. (All of these pictures are displayed here with the consent of the horse owner who has the copyright for these)

***

WIP - Suudelma
lähdekuvat

Sain mielenkiintoisen toimeksiannon muotokuvaksi - kyseessä ei ollut pelkästään hevosen muotokuva vaan mukana olisivat myös hevosen omat ihmiset, jotka suutelivat toisiaan. Kuva piti tehdä hyvin nopeasti, viikossa, eikä minulla ollut mitään mahdollisuutta käydä valokuvaamassa hevosta. Toimeen pitäisi siis tulla niillä kuvilla, joita minulle toimitettaisiin.
Tässä ovat valokuvat, joita käytin muotokuvan tekemiseen. Kuvat olivat varsin pieniä, eikä hevosen kuvista yksikään ollut siinä asennossa, jossa sen maalaisin. Lisäksi suutelukuva ihmisistä oli vain kännykällä otettu pieni kuva. (Kaikki kuvat tässä on julkaistu hevosen omistajan luvalla, jolle myös kuvien copyright kuuluu).

In memoriam - a little happy bunny

Today to my sorrow I heard that this little brown bunny had crossed the Rainbow Bridge. Bug Bunny had a happy, loving home where he was spoiled in the best possible way any rabbit could wish for. I painted the bunny last year in a scenery with buttercups and butterflies and wonderful green grass. Maybe he is now munching heavenly buttercups, watching the beautiful butterfly wings in every imaginable color. In my opinion Bugsy looked like the perfect Easter bunny. I know he is very much missed and will always awaken warm, loving memories in the hearts of his humans.

***

Muistoissa - onnellinen pieni kani

Tänään sain surukseni kuulla, että tämä pieni ruskea kani oli ylittänyt sateenkaarisillan. Väiski sai asua onnellisessa, rakastavassa kodissa, jossa häntä hemmoteltiin parhaalla mahdollisella tavalla jolla kania vain voi hemmotella. Maalasin Väiski-kanin voikukkien ja perhosten kanssa vihreälle nurmelle. Ehkä hän nyt syö taivaallisia voikukkia ja katselee kaiken värisiä kauniita perhosia. Mielestäni Väiski näytti täydelliseltä pääsiäispupulta. Tiedän, että häntä kaivataan kovasti ja hän tulee aina herättämään lämpimiä, rakastavia muistoja ihmistensä sydämissä.

WIP Welshhoef´s Rianne / Welsh Partbred pony

Here is an example on a graphite pencil work I did of a beautiful Welsh Partbred pony Welshhoef´s Rianne.

Many artists work on their artwork as a whole; they concentrate on working on the whole horse at all times. With my pastels, oils and acrylics I tend to do the same. But with graphite pencils I bring the horse out of the paper like pieces in a puzzle. I work one part of the horse until it is finished and then turn to the area next to it. No idea why I do this with graphite pencils, but I must admit it is an exciting way to work. The horse comes to life in front of me in small pieces and I can´t wait to see the end result.

This particular Welsh pony was a pleasure to make and the picture was given as a birthday present to the owner of the pony.

***

Tässä on esimerkki lyijykynätyöstä, jonka tein kauniista Welsh partbred-ponista Welshhoef´s Riannesta.

Monet taiteilijat työstävät maalaustaan kokonaisuutena; he maalaavat koko hevosta koko ajan. Ja mitä pastelli-, öljy- ja akryylimaalauksiin tulee, teen itsekin samalla tavalla. Mutta lyijykynätöissä tuon hevosen ulos paperista kuin palapelin paloina. Työstän yhden kohdan hevosesta loppuun saakka ja siirryn sitten sen viereiseen osaan. Minulla ei ole aavistustakaan, miksi työskentelen lyijykynillä juuri näin, mutta työskentelytapa on jännittävä. Hevonen muuttuu eläväksi edessäni pieninä osina, enkä malttaisi odottaa työn valmistumista.

Tämä nimenomainen walesinponi oli ilo tehdä tauluksi. Se annettiin syntymäpäivälahjaksi ponin omistajalle.

Here is some information about Quarter Horses.
As illustration I have used a portrait of Sugar, a Quarter horse from Canada I painted.

Tässä hieman tietoa quarterhevosista. Kuvituksena olen käyttänyt maalaamaani kuvaa Sugarista, joka on kanadalainen quarterhevonen.

***

American Quarter Horse

The American Quarter Horse is a breed of horse originally bred specifically to race the quarter mile. It is commonly believed to be the worlds fastest horse, some having been clocked at 55 mph at the finish line in racing events. It is today equally well known for its performance in rodeos and horse shows. The compact body of the Quarter Horse is well-suited to the intricate and speedy maneuvers required in roping, reining, cutting, working cow horse and other stock-horse events. Riders are also known to show Quarter Horses in English and Hunt classes, although these types of events are more normally dominated by Thoroughbreds and Warmbloods crosses. Also known as "America's Horse", the Quarter Horse is the most popular breed in the United States. They can also boast the largest breed society in the world, with over 4 million Quarter Horses registered worldwide.

Breed History

The American colonists began, in the 1690s, to cross imported English horses with Chickasaw Ponies (which originated from Spanish and Barb stock). The resulting horse was small, hardy, and quick, and it was used as a work horse during the week, and a race horse on the weekend.
As flat racing became popular with the colonists, this horse gained in popularity as a sprinter. Even when matched against a Thoroughbred, the small horse always won in short, quarter-mile races. And so its name became the "Quarter Horse" for the distance it so excelled in.

In the 1800s, pioneers heading West wanted a hardy, willing horse. They found at this time that the horse also had innate "cow sense," and its popularity grew with cattlemen on ranches. Even after the invention of the automobile, the Quarter Horse was still bred for cattle work.
In 1940, the American Quarter Horse Association (AQHA) was formed to preserve the breed. Later that decade there was some Thoroughbred blood added, before the stud book closed.

Today, Europe has been importing Quarter Horses at nearly the same rate North America imports warmbloods. Germany in particular has been drawn to this breed. The horses are not only ideal for ranch and cattle work, barrel racing, and gymkhana events, but have also been trained to international levels of dressage and are generally very good jumpers. They also are still used as a sprinter on the racetrack, running their traditional quarter-mile race in speeds up to 55 miles per hour.

Breed Characteristics

There are as many types of Quarter Horses as there are types of work they do. However, there are two main body types: the stock type and the running type. The stock horse type is shorter, more compact, stocky and very well muscled, yet agile. The running Quarter Horse is lighter, similar to a Thoroughbred, and is built to sprint.

Quarter Horses shown in hand "at halter" have a heavy-bodied appearance due to their incredibly muscular build, and small heads that are usually dish-faced with large jowls and refined muzzles. Reiners and cutters are smaller, with cat-like, quick movement and very powerful hindquarters. Western pleasure horses have a level topline and smooth gaits. Quarter Horse racehorses have long legs and are much leaner than their "stock horse" counterparts. The show hunter type is similar to the running type Quarter Horse. However, all Quarter Horses have speed, stamina, power, and a great willingness to please.

Quarter Horses come in all colors, even palomino, with sorrel/chestnut being the most common color. They usually stand 14-16 hands high.

The Thoroughbred breed is an accepted outcross for Quarter Horses; the major Quarter Horse breed registry (one of the largest horse registries in the united states), the American Quarter Horse Association, accepts Quarter Horse/Thoroughbred crosses into the registry as "Appendix Quarter Horses." These animals are popular for Quarter Horse Racing and for Jumping and Hunter events.

American Quarter Horse. (2005, December 17). Wikipedia, The Free Encyclopedia. Retrieved 14:59, December 18, 2005 from http://en.wikipedia.org/w/index.php?title=American_Quarter_Horse&oldid=31698359.

***

Amerikan Quarterhevonen

Amerikan Quarterhevonen on hevosrotu, joka alunperin jalostettiin nimenomaan neljännesmailin kilpajuoksuun. Sen uskotaan yleisesti olevan maailman nopein hevonen. Jotkut hevoset ovat juosseet 88km/h saapuessaan maaliin laukkakilpailussa. Rotu tunnetaan hyvin myös suorituksistaan rodeossa ja showhevosena. Quarterhevosen kompakti rakenne sopii hyvin niihin nopeisiin ja monimutkaisiin liikkeisiin, joita tarvitaan lännenratsastuksessa.

Quarterhevosia on käytetty myös englantilaisessa ratsastuksessa ja hunterluokissa, vaikka näitä yleensä dominoivat englantilaiset täysveriset ja lämminveriristeytykset. Quarterhevonen, joka tunnetaan myös ”Amerikan hevosena”, on USAn suosituin hevosrotu. Rodulla on myös laajin rotujärjestö maailmassa – siihen on rekisteröitynyt yli neljä miljoonaa quarterhevosta maailmanlaajuisesti.

Rodun historia

Amerikan uudisasukkaat alkoivat 1690-luvulla risteyttää maahan tuotuja englantilaisia hevosia chikasaw-ponien kanssa (joiden alkujuuret johtivat espanjalaisiin ja berberihevosiin). Hevonen, joka näin syntyi, oli pieni, sitkeä ja nopea, ja sitä käytettiin työhevosena viikonpäivinä ja kilpahevosena viikonloppuisin.

Kun hevosjuoksukilpailut tasaisella maalla tulivat suosituksi uudisasukkaiden keskuudessa, tämän rodun suosio nousi lyhyiden matkojen juoksijana. Kun se kilpaili englannin täysveristen kanssa, tämä pieni hevonen voitti aina lyhyillä, neljännesmailin juoksumatkoilla. Ja niin sen nimeksi muodostui quarterhevonen sen matkan mukaan, jota se niin voitokkaasti juoksi.
1800-luvulla länteen matkaavat uudisasukkaat halusivat sitkeän ja nöyrän hevosen. Tällöin huomattiin, että tällä rodulla oli myötäsyntyinen kyky karjan käsittelyyn ja sen suosio nousi ranchien karjanajajien keskuudessa. Jopa auton keksimisen jälkeen quartereita edelleen jalostettiin karjan kanssa työskentelyyn.

1940-luvulla Amerikan quarterhevosyhdistys – American Quarter Horse Association (AQHA) – perustettiin säilyttämään laji. Myöhemmin samalla vuosikymmenellä mukaan tuli hieman englannin täysverihevosen verta ennen kuin kantakirja suljettiin.

Nykyään Eurooppaan on tuotu quarterhevosia melkein samaa tahtia kuin Pohjois-Amerikkaan on viety lämminverihevosia. Saksassa etenkin pidetään näistä hevosista. Ne eivät ole ainoastaan ihanteellisia työskentelyyn karjatiloilla, tynnyriratsastuksessa ja ratsastusleikeissä, mutta niitä on myös valmennettu kansainvälisen tason kouluhevosiksi ja ne ovat yleensä erittäin hyviä hyppääjiä. Niitä käytetään edelleen sprinttereinä laukkaradoilla, missä ne juoksevat perinteistä neljännesmailia jopa 88 kilometrin tuntivauhdilla.

Rotuominaisuudet

Quarterhevosen tyyppejä on yhtä monta kuin on ratsastuslajeja, joihin niitä käytetään. Niiden ruumiinrakennetta on kahdenlaista: raskasta ja juoksuhevostyyppiä. Raskas tyyppi on lyhyempi, kompakti, tanakka ja hyvin lihaksikas, silti ketterä. Juoksutyypin quarterhevonen on kevyempi, englantilaisen täysiverisen tapaan ja on rakenteeltaan sopiva sprinttijuoksuun.

Quarterhevoset, joita esitellään maasta käsin näyttelyissä, ovat hyvin tukevan oloisia, koska ne ovat uskomattoman lihaksikkaita. Niillä on pieni pää, jossa on yleensä kovera profiili, tukevat leukaperät ja hienostunut turpa. Reiningissä ja cuttingissa ne ovat pienempiä ja niillä on kissamaiset, nopeat liikkeet ja hyvin voimakas takaosa. Western pleasuressa niillä on tasainen ylälinja ja pehmeät askellajit. Kilpajuoksijoilla on pitkät jalat ja ne ovat paljon solakampia kuin raskaan tyypin quarterit. Kuitenkin kaikki quarterit ovat nopeita, kestäviä, voimakkaita ja niillä on suuri halu miellyttää ratsastajaansa.

Quartereita on kaikenvärisiä, jopa palominoja, mutta raudikko on tavallisin väri. Yleensä hevosten säkäkorkeus on 140 – 160cm.

Englannin täysverisen käyttö hyväksytään rodun jalostuksessa; AQHA hyväksyy quarterin ja englannin täysiverisen risteytykset rekisteriin omaksi linjakseen. Nämä hevoset ovat suosittuja quarter-laukkakisoissa ja hyppy- ja hunterluokissa.

American Quarter Horse. (2005, December 17). Wikipedia, The Free Encyclopedia. Retrieved 14:59, December 18, 2005 from http://en.wikipedia.org/w/index.php?title=American_Quarter_Horse&oldid=31698359.

WIP (Work In Progress) Pertti & Imppu

First stage

People often ask me how do I do my horse paintings. They won´t take "I paint" as an answer so I put here three pictures showing the work progress of one work, a pastel painting. These horses are Finnish coldblood horses. They both compete in field events and they are an inseparable duo. They are rather cheeky characters - but then again that is no news to anyone in the world of horses...
These are the same horses I mentioned in my post about the farrier´s visiting cards - he is the other owner.

Here you see the first stage where I have made my drawing and added a little color and the basic shadows and some lights too.

Second stage

Here I just deepen the color with many many thin layers of pastel color.


Third stage...

... is where I mostly concentrate on the light. I want the horses to glow beautifully and sometimes this is the stage that finally brings the painting to life.


***
Ensimmäinen vaihe

Minulta kysytään usein, miten oikein teen maalaukseni. Jostain syystä vastaus "minä maalaan" ei oikein kelpaa, joten laitan tähän kolme kuvaa näytiksi yhden maalauksen edistymisestä, kyseessä on pastellimaalaus. Nämä hevoset ovat suomenhevosia. Kumpikin kilpailee kenttälajeissa ja hevoset ovat erottamattomat kaverukset. Luonteeltaan ne osaavat olla melko ilkikurisia - mutta sehän ei ole uutta kenellekään joka hevosmaailmassa liikkuu...
Nämä ovat samat hevoset, jotka mainitsin postissani kengittäjän käyntikortista - hän on hevosten toinen omistaja.

Tässä näet maalauksen ensimmäisen vaiheen, jossa olen tehnyt piirroksen ja lisännyt hiukan väriä ja perusvarjot sekä hiukan valokohtia.


Toinen vaihe

Tässä syvennän väriä maalaamalla monta monta ohutta pastellikerrosta toistensa päälle.


Kolmannessa vaiheessa...

...keskityn pääasiassa valoon. Haluan, että hevoset hohtavat kauniisti ja joskus tämä on se vaihe, jolloin maalaus vasta todella herää henkiin.

Here is an article about the Arabian horse. I found this on Wikipedia and edited it a bit. To illustrate it I put here a pastel painting I made of a straight Egyptian stallion Shy Gayfeen +++ - you´ll find him on his website www.shygayfeen.com

The Arabian horse

The Arabian horse first appeared in the Arabian
Peninsula at least 2,500 years B.C.E. They were
carefully bred to maintain desirable features (e.g.
stamina, soundness, strength, and beauty), and are
therefore one of the oldest, if not the oldest breeds
in the world (this has been contested with the Barb
and the Akhal Teke.)


Early history


According to the Bedouins, God created the Arabian horse from the South Wind, saying
"I call you Horse; I make you Arabian and I give you the chestnut color of the ant; I have hung happiness from the forelock which hangs between your eyes; you shall be the Lord of the other animals. Men shall follow you wherever you go; you shall be as good for flight as for pursuit; riches shall be on your back and fortune shall come through your meditation".

The nomadic Bedouins are the first known to have tamed these fiery horses. The tribes were extremely protective of the purity of their stock, and many sheiks could recite the ancestry of their animals from memory. These forerunners of today's Arabian were bred for stamina and survival in the desert conditions, as well as the speed, courage, and loyalty needed for the constant battles between tribes. The Bedouins gained the reputation for breeding the finest
horses, and many horses were traded. The Arabian horse was so prized that in battle, when horses were captured, the parties would come together and share the bloodlines of the horses taken.

There are five strains or families in the Arabian breed. These include: Saqlawi, Dahman, Kuhaylan, Hadban, and Mu'niqi. While it is not commonly used in breeding today, it does hold significant historical value. A strain refers to a group of horses with common ancestors as well as physical characteristics. Since the background of every horse was passed down orally, it helped the bedouins to make breeding decisions.

One version of the story is that after a long trek through the desert a tribe of bedouin released their mares to run to a nearby watering hole to quench their thirst. But as a test of their loyalty, the bedouin called them back to their masters, and of all the many mares only five returned. These five became the five foundation mares of the Arabian breed.


The Continuing Influence


By 711 the Arabian horse had spread to Spain when it was conquered by the Arabs. Most of their mounts were Turkish or Barb, but a few were Arabian. From these horses developed the Andalusian (which were taken to the new world and helped develop many of the breeds in the Americas today). Meanwhile, European horses were infused with Arabian blood when the knights came down to Palestine for the Crusades and later returned home with the horses.


In the 15th century, firearms were developed. The slow-moving war horses of Europe were obsolete, and the faster Arabian horses were used to develop the quick, agile cavalry horses which would be on the European battlefields into the 20th century.

Arabians had also been brought to the Ottoman empire, where the studs used the horses for racing. They were then introduced into European racing. The Darley Arabian, one of three foundation stallions of the modern Thoroughbred breed was brought to England in 1703 (the other two being the Byerley Turk and the Godolphin).

The royalty of Europe took an interest in the Arabian, and established royal studs. One such stud, probably the most famous, was the Crabbet Stud in Crabbet Park, England. Wilfrid Scawen Blunt and his wife, Lady Anne Blunt, began importing the breed in 1878. For nearly a century, the family bred the Arabian and conserved the breed's purity, later exporting the horses for use as foundation stock in Poland, Russia, Australia, and North and South America. The stud was closed in 1971.


In 1893, the World Fair in Chicago exhibited 45 Arabians. The breed's interest in the United States grew, and the United States stud book was established in 1908, with a total of 71 animals. By 1994, the number had reached half a million. There are now more Arabians registered in North America than in the rest of the world put together.

In the 1980s, the Arabian's popularity soared. Many people were captivated by the beautiful breed. Celebrities bought the horses. Prices soared, especially in the United States, with some horses going for $150,000 to $1 million each. This created new breeders, and many importations of Arabians, helping create what the breed is today. When
tax laws for horses were changed, the market collapsed, and the amount of horses were worth much less.

Today, there are many different types of Arabian, ranging from Polish, Spanish, Crabbet, Russian to Egyptain and Domestic (Usually a mix of bloodlines). Polish and Crabbet are known for the substance and athleticism, Spanish for their beauty and athleticism, Russian for their height and substance, Egyptain for their ultimate Arabian type, and Domestic for their
combination of all the wonderful traits of each bloodline. Crabbet Arabians can even be narrowed down farther into Davenport and Kellogg. For each Arabian their individual backgrounds and pedigree will help you understand the horse you see today.

Whatever the type, the breed is currently being bred both for the Arabian type and athleticism. At breed shows, the Arabian constantly displays its versatility. They are also growing in demand for dressage, where their natural self-carriage and movement is attractive. However, they truly excell in endurance and long-distance riding, where the horse would complete up to 100 miles in a day. They hold the world records for the sport, and are not only usually the first to finish, but also win the "best conditioned" award as well. Arabians often compete in Open Shows, competing against other breeds in different disciplines.

Breed characteristics

The Arabian is one of the most easily recognizable breeds in the world. They have fine wedge-shaped heads, with large eyes, small muzzles and their famous "dished" profile (the nose is concave). Arabians also tend to have very high tail carriage. They have large nostrils and strong lungs, which contributes to their powers of endurance. They have an arched neck with a fine, clean throat, delicate and clean legs, and a fine, silky coat. Most Arabians have the free flowing, well coordinated, reaching, fluid gaits. They can glide across the ground with no effort. They had natural self-carriage. With correct training, they can have collection and extension at every gait. They typically have natural impulsion and bend. Their gaits are regular and balanced. Their naturally arched necks allow for more head movement in all directions. They can obtain different types of frames depending on the desired discipline. Their shorter backs able them to push their hind end up and under them for better movement and suppleness. Sensitivity and sociability allows them to be trained more easily. Natural beauty gives them presence in the show ring. Arabians are very sound, they have strong bones, wide, strong feet, and good hoof walls. Their bone size is compatible to their body size, making them very sturdy horses.

The coat color of Arabians is diverse, with chestnut and grey as the dominant color, followed by bay and black. Black Arabians are rare, mainly because they were bred in the desert, where a black or dark coat would absorb heat and therefore be detrimental to the horse. However, many breeders are breeding specifically for black Arabians, so the color is not as uncommon as it used to be. Purebred Arabians can display the pattern sabino. Sabino can be minimally expressed as a small white spot on the body, or as high jagged edged socks, and at its maximum the horse
can be entirely white with small flecks that appear to be, but are not, roan. This color allows a purebred Arabian to be double-registered with Pinto Breed organizations. Arabians do not express the dilute gene which produces palomino, cremello, and other dilute colors. Many half-Arabians are bred to produce pinto and dilute colors. The Arabian has a compact body with
a short back, partly due to the 5 lumbar vertebrae instead of the normal horses' 6, and usually stands between 14.0 and 15.1 hands. Arabians are always referred to as horses, not ponies, whatever their height. The breed is also known for its intelligence, versatility, and very affectionate nature.

Due to the Arabian's notable traits, there have been many Arabians and Half Arabian approved by Warmblood registries, such as the American Warmblood Society, Oldenburg, and Trakehner Associations.


The Arabian Today


Because of the genetic purity of the Arabian horse, it is often used as a refining influence on other breeds, and has played a significant part in the evolution of almost every recognized breed, including Thoroughbreds, Percherons, Welsh Ponies, American Quarter Horses, Morgans, Saddlebreds, and all of the warmblood breeds. The Arabian has influenced more breeds than any other horse.

The UC Davis Book of Horses, p. 20, compares Arabians with various other breeds and lists this
breed's temperament as "highly strung", though their individual temperament will depend on how the horse is raised and trained. It lists the breed's categories as "speed, endurance, intelligence, courage, and gentleness."

Over the course of the breed's history they have for centuries lived in close association
with human families. They are emotionally very much attuned to both their herd members and their human families. For that reason they tend to be protective of humans and suitable as companions for children. At the same time, they were in the beginning joined symbiotically with humans in a hostile environment that occasionally included armed combat and other sudden dangers. They are therefore adept at making sudden course corrections at high speed, which can
pose a challenge even to fairly accomplished riders. Their athleticism also makes them a very versatile breed, and they are capable of competing in many fields, including Dressage, saddleseat, Western Pleasure, Cutting, Reining, Endurance riding, Hunter/Jumper, Eventing, Combined Training, Barrel Racing, and many others. They also make very reliable trail riding buddies, for those who are not interested in showing. They dominate the endurance world because of their incredible stamina, which far exceeds that of many other breeds. There is also Arabian racing, which is separate from the more popular Thoroughbred racing.


Arabian as a Sports Horse

Their use in the "sport horse" disciplines, such as dressage, hunter/jumper, eventing, and combined training, has finally become more widely recognized, though they have been successfully competing in these events for a very long time. The American Arabian Horse Association has now been hosting an Arabian and Half Arabian Sport Horse Nationals since 2003. In the 2005 Arabian and Half Arabian Sport Horse National there were 1906 entries, competing in Working Hunter, Jumper, Sport Horse Under Saddle, Sport Horse In Hand, Dressage, and Carriage Driving.


· Page Version ID: 30796750
"Arabian horse." Wikipedia, The Free Encyclopedia.
10 Dec 2005, 05:33 UTC. 11 Dec 2005, 09:24 <http://en.wikipedia.org/w/index.php?title=Arabian_horse&oldid=30796750>.

***

Tässä on artikkeli arabialaisesta täysverihevosesta, jonka löysin Wikipediasta ja jota hieman editoin. (Käänsin tekstin itse). Kuvitukseksi liitän tähän kuvan pastellimaalauksesta, jonka tein egyptinarabiori Shy Gayfeenistä. Löydät oriin sen kotisivuilta www.shygayfeen.com.

Arabialainen täysverinen


Arabihevoset ilmestyivät Arabian niemimaalle noin 2500 eKr. Niitä jalostettiin huolellisesti, jotta halutut ominaisuudet säilyivät (esim. sisukkuus, järkevyys, voima ja kauneus) ja rotu on yksi vanhimmista, ellei jopa vanhin hevosrotu maailmassa (haastajina barb/berberihevonen ja akhal teke).


Varhaishistoria


Beduiinien mukaan Jumala loi arabialaisen hevosen etelätuulesta sanoen:
"Kutsun sinua hevoseksi; teen sinusta arabialaisen ja annan sinulle rautiaan värin kuin muurahaisella; olen ripustanut onnen silmiesi välissä olevaan otsaharjaan; sinä olet muitten eläinten herra. Miehet seuraavat sinua minne menetkin; olet yhtä hyvä niin pakoon kuin takaa-ajoonkin; rikkaudet ovat selässäsi ja hyvä onni tulee mielesi kautta"
(tämä oli hiukan vaikea käännettävä, koska "fortune" voi olla sekä omaisuus että hyvä onni ja "meditation"-sanaa en oikein halunnut kääntää meditoimiseksikaan.)

Paimentolaisbeduiinit kesyttivät nämä tuliset hevoset ensimmäisinä. Heimot olivat äärimmäisen tarkkoja hevostensa rotupuhtaudesta, ja monet sheikit pystyivät luettelemaan eläintensä sukujuuret muistista. Näitä nykyarabihevosen edeltäjiä kasvatettiin sisukkaiksi ja aavikko-oloihin sopiviksi, mutta myös nopeiksi, rohkeiksi ja uskollisiksi jatkuvien heimotaisteluitten takia. Beduiinit saivat maineen hienoimpien hevosten kasvattajina ja hevosista käytiin vaihtokauppaa. Arabihevosta arvostettiin taistelussa niin paljon, että kun hevosia saatiin kiinni, osapuolet kokoontuivat jakamaan kiinnisaatujen hevosten sukulinjat.

Arabialaisen hevosrotuun kuuluu viisi sukulinjaa. Nämä ovat Saqlawi, Dahman, Kuhaylan, Hadban ja Mu´niqi. Vaikka näitä ei käytetä yleisesti enää nykypäivän jalostustyössä, on sukulinjojen historiallinen merkitys suuri. Sukulinja viittaa ryhmään hevosia, joilla on yhteiset esi-isät ja joilla on myös yhteisiä fyysisiä ominaisuuksia. Jokaisen hevosen tausta kerrottiin eteenpäin suullisesti ja tämä auttoi beduiineja tekemään jalostuspäätöksiä.

Yksi versio sukulinjojen tarinasta kertoo miten pitkän aavikkomatkan jälkeen beduiiniheimo päästi tammansa irti, jotta ne voisivat juosta läheiselle juottopaikalle tyydyttämään janonsa. Mutta testatakseen näiden uskollisuutta beduiinit kutsuivat hevoset takaisin isäntiensä luokse. Vain viisi tammaa palasi. Näistä viidestä tammasta tuli arabialaisen hevosrodun kantatammat.


Vaikutus leviää

Vuoteen 711 mennessä arabihevonen oli levinnyt Espanjaan arabivalloittajien mukana. Suurin osa heidän ratsuistaan oli turkkilaisia hevosia tai berberihevosia, mutta muutama oli arabialainen. Valloittajien hevosista kehittyivät andalusialainen rotu (jota vietiin uuteen maailmaan, jossa se auttoivat kehittämään monia nykyisen Amerikan hevosroduista). Samaan aikaan eurooppalaiset hevoset saivat arabialaisesta hevosesta vaikutteita, kun ritarit saapuivat Palestiinaan ristiretkille ja myöhemmin palasivat kotiinsa hevosineen.

1400-luvulla kehitettiin ampuma-aseet. Euroopan hitaat sotahevoset olivat hyödyttömiä, ja nopeampia arabialaisia hevosia käytettiin, jotta saatiin kehitettyä nopea, ketterä ratsuväen hevonen, joka tulisi pysymään Euroopan taistelukentillä 1900-luvulle asti.

Arabialaisia hevosia oli tuotu myös ottomaanien valtakuntaan, jossa siittolat käyttivät hevosia kilparatsuina. Nämä hevoset vaikuttivat sittemmin Euroopan laukkakilpailuissa. Darley Arabian, yksi kolmesta nykyisen englannin täysverihevosen kantaoriista, tuotiin Englantiin vuonna 1703 (kaksi muuta kantaoritta olivat Byerley Turk ja The Godolphin).

Euroopan kuninkaalliset kiinnostuivat arabialaisesta hevosesta ja perustivat kuninkaallisia siittoloita. Yksi sellainen siittola, kenties kaikkein tunnetuin, oli Crabbetin siittola Crabbet Parkissa Englannissa. Wilfrid Scawen Blunt ja hänen vaimonsa lady Anne Blunt, alkoivat tuoda rotua maahan 1878. Lähes vuosisadan ajan perhe jalosti arabialaisia hevosia ja säilytti rodun puhtauden. Myöhemmin he myivät hevosia kantakirjahevosiksi Puolaan, Venäjälle, Australiaan ja Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan. Siittola suljettiin vuonna 1971.

Vuonna 1893 Chicagon maailmannäyttelyssä esiteltiin 45 arabialaista hevosta. Kiinnostus rotuun kasvoi ja Yhdysvaltojen kantakirja perustettiin 1908. Siihen kuului 71 eläintä. 1994 mennessä hevosten määrä oli noussut puoleen miljoonaan. Nykyään Pohjois-Amerikassa on rekisteröity enemmän arabialaisia hevosia kuin muualla maailmassa yhteensä.

1980-luvulla arabialaisen hevosen suosio nousi huimasti. Monet joutuivat tämän kauniin rodun lumoihin. Kuuluisat ihmiset ostivat arabihevosia. Hinnat nousivat pilviin, etenkin USAssa, jossa joistain hevosista maksettiin 150.000$ - 1.000.000$.
Tästä syystä ilmestyi paljon uusia arabihevosten kasvattajia ja paljon arabialaisia hevosia tuotiin maahan. Tämä auttoi luomaan rodun sellaiseksi kuin se on nyt. Kun hevosia koskevia verolakeja muutettiin, markkinat romahtivat ja hevosten hinnat samaten.

Nykypäivänä arabialaista hevosta on monta eri tyyppiä: puolalainen, espanjalainen, crabbet, venäläinen, egyptiläinen ja näitten verilinjojen sekoitus. Puolalainen ja crabbetin arabihevonen tunnetaan jykevämpänä ja atleettisempana, espanjalainen kauniina ja atleettisena, venäläinen korkeana ja jykevänä, egyptiläinen äärimmäisestä arabialalaistyyppisyydestään ja näitten sekoitukset siitä, miten eri verilinjojen upeat ominaisuudet ovat sekoittuneet. Crabbetin arabialaiset hevoset voidaan tyypittää Davenport- ja Kellogg-tyyppiin. Jokaisen arabialaisen hevosen tausta ja sukulinjat auttavat ymmärtämään tämän päivän hevosta.

Mikä tahansa hevosen tyyppi onkaan, rotua jalostetaan sekä arabialaisen tyypin että atleettisuuden vaatimuksilla. Rotunäytelyissä arabialainen hevonen jatkuvasti todistaa monikäyttöisyydestään. Niitä halutaan yhä enemmän kouluratsastukseen, jossa niiden luontainen ryhti ja liike ovat viehättäviä. Kuitenkin ne ovat parhaimmillaan kestävyys- ja pitkänmatkan ratsastuksessa, jossa hevonen kulkee jopa 100 mailin matkan päivässä. Arabialaiset hevoset pitävät hallussaan lajin maailmanennätyksiä, eivätkä ole tavallisesti vain ensimmäisenä maalissa, vaan voittavat paraskuntoisten palkinnotkin. Arabialaiset kilpailevat eri lajeissa usein avoimissa luokissa muita hevosrotuja vastaan.



Rotuominaisuudet

Arabialainen hevonen on yksi helpoimmin tunnistettavista roduista maailmassa. Niillä on hieno, kiilamainen pää, isot silmät, pieni turpa ja kuuluisa kovera profiili. Arabialaisella on myös hyvin korkea hännän asento. Sillä on suuret sieraimet ja voimakkaat keuhkot, joiden ansiosta se on hyvin kestävä. Sillä on kaareva kaula, hieno puhdas kurkun alue, sirot ja puhdasmuotoiset jalat ja hieno, silkkinen karva. Yleensä arabialaisella hevosella on vapaasti liukuva, hyvin koordinoitu, pitkä ja sulava askel. Se pystyy liukumaan eteenpäin ponnistelematta. Se kantaa itsensä kauniisti luonnostaan. Oikealla koulutuksella se voi koota tai pidentää askeltaan joka askellajissa. Arabialainen hevonen on tyypillisesti luonnostaan hyvin taipuisa. Askellajit ovat säännölliset ja tasapainoiset. Arabialaisen luonnostaan kaareva kaula mahdollistaa pään liikkeen joka suuntaan. Se voi asettua eri lajien vaatimaan muotoon. Sen lyhempi selkä mahdollistaa takaosan liikkuvuuden sekä ylös että alle paremman liikkeen ja notkeuden saavuttamiseksi. Herkkyys ja sosiaalisuus mahdollistaa sen helpomman kouluttamisen. Luontainen kauneus tuo sen hienosti esille näyttelyissä. Arabialainen on hyvin terve, sillä on voimakkaat luut, leveällä olevat voimakkaat jalat ja hyvät kaviot. Sen luusto on sopusuhtainen kehon kokoon nähden ja tekee arabialaisesta hyvin vankan hevosen.

Arabialaisen karvan väri vaihtelee, raudikko ja harmaa ovat yleisimmät värit, seuraavina ruunikko ja musta. Mustat arabialaiset ovat harvinaisia, lähinnä siksi että hevosia jalostettiin aavikko-olosuhteissa, joissa musta tai tumma karva imi lämpöä ja oli siksi haitallinen hevoselle. Kuitenkin monet jalostajat erikoistuvat mustiin arabihevosiin, joten väri ei enää ole niin harvinainen kuin ennen. Puhdasverinen arabialainen voi olla sabino-kuvioinen. Kuvio voi esiintyä minimaalisesti valkoisena läikkänä kehossa, tai korkeina rosoreunaisina sukkina ja kuvion maksimimuodossa hevonen voi olla kokonaan valkoinen ja siinä voi olla pieniä läikkiä, jotka vaikuttavat päistärikkökarvoilta mutta eivät ole. Tämä värikuvio mahdollistaa puhdasverisen arabialaishevosen rekisteröinnin myös pintovärirekisteriin. Arabihevosella ei ole väriä haalistavaa geeniä, joka saa aikaan palominon, cremellon ja muut "laimeat" värit. Paljon puoliarabeja kasvatetaan, jotta saataisiin aikaan pintokuvio ja ”laimennettuja” värejä.

Arabihevosella on tiivis, kompakti ruumis, ja sillä on lyhyt selkä, osittain siksi että sillä on vain viisi lannenikamaa tavallisten hevosten kuuden sijaan. Yleensä arabihevosen säkäkorkeus on 147 - 155 cm. Arabialaisesta puhutaan aina hevosena, ei ponina, oli sen säkäkorkeus mikä hyvänsä. Rotu tunnetaan myös älykkyydestään, monipuolisuudestaan ja hellästä luonteestaan.

Arabialaisen tärkeistä ominaisuuksista johtuen monia arabi- ja puoliarabihevosia on hyväksytty lämminverihevosten rekistereihin, kuten esimerkiksi Amerikan lämminveriyhdistykseen, Oldenburg- ja Trakehneryhdistyksiin.


Arabialainen hevonen tänään

Arabialaisen hevosen geneettisen puhtauden vuoksi sitä käytetään usein muitten rotujen jalostamisessa ja se on näytellyt merkittävää osaa miltei jokaisen tunnustetun rodun kehityksessä, mukaan lukien englannin täysverinen, percheron, walesin ponit, Amerikan quarter-hevonen, morganhevonen, saddlebred ja kaikki muut lämminverirodut. Arabialainen hevonen on vaikuttanut useampaan rotuun kuin mikään muu hevosrotu.

UC Davis "Book of Horses" -kirja, s.20 vertaa arabialaista hevosta eri hevosrotuihin ja kuvailee arabihevosta herkkähermoiseksi, vaikka kunkin hevosen yksilöllinen tempperamentti riippuu siitä, miten hevonen on kasvatettu ja koulutettu. Kirja kuvailee rodun määritelmiksi "nopeuden, kestävyyden, älykkyyden, rohkeuden ja lempeyden." Rodun historian kuluessa arabialaiset hevoset ovat eläneet vuosisatoja läheisessä yhteydessä ihmisperheisiin. Ne ovat tunneperäisesti hyvin sopeutuneita sekä oman laumansa jäseniin että ihmisperheisiinsä. Tästä syystä ne ovat suojelevia ihmisiä kohtaan ja sopivia kumppaneita lapsille. Samanaikaisesti ne olivat aluksi symbioottisessa suhteessa ihmisten kanssa vihamielisessä ympäristössä, jossa toisinaan jouduttiin aseelliseen taisteluun tai muihin yllättäviin vaaroihin. Tästä syystä ne ovat kykeneviä yhtäkkisiin suunnanmuutoksiin suurissa nopeuksissa, mikä voi osoittautua haasteeksi jopa melko kokeneellekin ratsastajalle. Niiden atleettisuus tekee rodusta hyvin monikäyttöisen ja ne kykenevät kilpailemaan monessa lajissa, mukaan lukien kouluratsastus, saddleseat-ratsastus (satula on taaempana, ratsastaja istuu pystymmässä, hevonen kantaa päänsä pystymmässä ja hevosen etupää on keveämpi ja liikkeet korkeampia - kääntäjän oma kommentti), lännenratsastus eri muodoissaan, kestävyysratsastus, hunter/hyppyluokat, tynnyriratsastus ja monet muut ratsastuksen muodot. Ne ovat myös hyvin luotettavia vaellusratsastuksessa, jos ratsastaja ei ole kiinnostunut näytöslajeista. Ne dominoivat kestävyysratsastusta uskomattoman sisunsa ansiosta, joka ylittää monen muun rodun sisukkuuden. Arabialaisille hevosille järjestetään myös laukkakilpailuja - kyseessä on eri kilpailulaji kuin suositummat englannin täysiveristen laukkakilpailut.



Arabialainen urheiluhevosena

Arabialaisten hevosten käyttö "urheiluhevosena" kouluratsastuksessa, hunter/hyppyluokissa ja kenttäkilpailuissa on vihdoin saanut laajempaa arvostusta, vaikka ne ovat kilpailleet menestyksellä näissä lajeissa jo hyvin pitkään. Amerikan arabihevosyhdistys on järjestänyt arabi- ja puoliarabiurheiluhevosten kansallisia kilpailuja vuodesta 2003. Vuoden 2005 tapahtumassa oli 1906 ilmoittautunutta.

· Page Version ID: 30796750
"Arabian horse." Wikipedia, The Free Encyclopedia.
10 Dec 2005, 05:33 UTC. 11 Dec 2005, 09:24 <http://en.wikipedia.org/w/index.php?title=Arabian_horse&oldid=30796750>.

There are only two emotions that belong in the saddle; one is a sense of humour and the other is patience. - John Lyons
***
Hevosen selkään sopii vain kaksi ominaisuutta; toinen on huumorintaju ja toinen on kärsivällisyys. - John Lyons

Hubert into a horse magazine

Today an old friend made his debut in a Swedish horse magazine Hästfocus. Namely Hubert. He made his first appearance on the pages of my schoolbooks (of the more boring subjects... I have strong suspicions the first Hubert is grinning on the pages of a chemistry book.) No doubt I was trying to draw a really beautiful realistic horse. Well. The line didn´t want to go where I intended and somehow the beautiful Hanoverian ended up looking like... Hubert. I liked him and started drawing his adventures. In time he started to repeat the manners of the riding school horses I knew but I have to say he sure has a personality of his own... His favorite pasttime seems to be spicing up the life of the often too serious humans. Oh, and his own human is called Jonas.

***

Hubert hevoslehteen

Tänään vanha ystäväni teki entreensä ruotsalaiseen hevosaikakauslehteen Hästfocusiin. Nimittäin Hubert. Aikanaan Hubert ilmestyi ensimmäisen kerran koulukirjojeni sivuille (niiden tylsempien aineiden kirjoihin. Epäilen vahvasti että ensimmäinen Hubert virnuilee jonkin kemiankirjan sivulla). Epäilemättä yritin maalata oikein hienoa realistista hevosta. Vaan kun viiva ei suostunut taipumaan haluamaani suuntaan ja kaunis hanoverilainen näyttikin yhtäkkiä... no, Hubertilta. Pidin Hubertista ja aloin piirtää hänelle erilaisia seikkailuja. Ajan myötä hän alkoi toistaa tuntemieni tuntihevosten tapoja, mutta on kyllä sanottava että hän on silti aivan oma persoonansa. Hänen suosikkihupinsa tuntuu olevan aivan liian vakavamielisten ihmisten elämän piristäminen. Niin ja hänen ihmisensä nimi on Jonas.

Farrier´s visiting card

Here is a picture I drew after a photoshoot session for a double horse portrait. The other one of the horses´owners of is a farrier who had asked me to design a visiting card for him. I asked him to pose holding a horse´s hoof with both hands as I thought that would be a nice change to all the anvils and tools so often seen on farriers´ business cards.This is ink on paper.

***
Kengittäjän käyntikortti

Tässä on kuva, jonka piirsin oltuani valokuvaamassa hevosia tuplapotrettia varten. Toinen hevosten omistajista on kengittäjä ja pyysin häntä poseeraamaan niin, että hän piteli hevosen kaviota kaksin käsin. Mielestäni se oli hauskaa vaihtelua kaikille niille alasimille ja työkaluille, joita usein näkee kengittäjien korteissa.Tämä on tussipiirros paperille.

Christmas card

To start my blog I´d like to put here the Christmas card I did for the Friends of the University Veterinary Hospital in Helsinki, Finland. I feel very happy at being chosen as the artist for the 2005 Christmas card. All the income from the card go to benefit the horse blood bank. This is acrylics and ink on paper.

I wanted to do a Christmas card without any man-made ornaments. I wanted to convey the true message of Christmas with only the animals: caring, loving, trusting, sharing.

***
Joulukortti

Aivan aluksi haluaisin laittaa näkyviin joulukortin, jonka tein Yliopistollisen Eläinsairaalan Ystäville. Olen tosi iloinen siitä, että minut valittiin vuoden 2005 joulukortin tekijäksi. Kaikki tulot tästä kortista menevät hevosten veripankin hyväksi. Kyseessä on akryyli- ja mustetyö paperille.

Halusin tehdä joulukortin, jossa ei olisi yhtään ihmisen tekemää koristetta. Halusin välittää joulun todellisen sanoman vain eläinten välityksellä: välittämisen, rakkauden, luottamisen, jakamisen.